Larix sibirica - siperianlehtikuusi


Kasvuvyöhyke: I-VII
Koko: korkeus 30-40 m
Kukinta-aika: toukokuu
Kasvupaikka: aurinko

Tuntomerkit: siperianlehtikuusi on suorarunkoinen, pitkäoksainen ja kestävä kookas puu. Paksu kuori. Latvus on kapean kartiomainen. Nuoret oksat jäykempiä kuin muilla lehtikuusilla, ja riippuvat harvoin. Runko karsiutuu hitaasti, vaikka alaoksat kuolevat varhain.
Käyttöominaisuudet: siperianlehtikuusta viljellään jonkin verran metsäpuuna. Jo vanhastaan niitä on istutettu myös pihapuiksi. Vaikka siperianlehtikuusi ei olekaan meillä alkuperäinen, se on niin tuttu puulaji, että sitä voidaan käyttää myös maisemapuuna laajassakin mittakaavassa nopeakasvuisuutensa vuoksi. Lehtikuuset sopivat myös leikatuksi pensasaidaksi.

  • Neulaset: neulasmaiset lehdet, jotka muuttuvat syksyllä vihreistä kellertäviksi ja varisevat talveksi maahan. Neulaset ovat pitkät ja tummanvihreät, tuoksuvat murskatessa ruoholle. Ne ovat 15-30 neulasen kimpussa. Neulasen alapinnalla on neljä vaaleaa juovaa.
  • Kävyt: kävyt ovat pyöreähköjä 2-4 cm pitkiä. Käpysuomut kuperia noin 30-suomuisia, punaruskeita ja niukkapintaisia.


Maaperävaatimukset: kasvaa parhaiten kalkkiperäisessä, tuoreessa lehtomaisessa kangasmetsämaassa, mutta tulee silti toimeen hyvin vielä laihemmallakin kangasmetsämaalla.
Ylläpito: siperianlehtikuusi ei juuri hoitoa kaipaa. Vanhoista puista varisee runsaasti oksanhaaroja, joita joutuu siivoamaan, varsinkin tuulisilla ilmoilla. Lehtikuusia lisätään siemenistä.
Muuta: siperianlehtikuusi on eniten viljelty vieraspäräinen puulaji Suomessa.

Siperianlehtikuusi_kuva
Kuva siperianlehtikuusesta


Siperianlehtikuusi_kuva_2
Siperianlehtikuusi_kuva_1
Siperianlehtikuusi alhaalta päin kuvattuna

slehtikuusi.png
Lähteet:
Alanko pentti, puut ja pensat. 90 s., 1988.
puutarha.net
metsäekologian laitos